|
|
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Matkaraportti: 21.11.2007 Portugali - Suomi 20.10 Istumme bussissa matkalla Vaasaan. Brenkku virtaa, Perkele soi ja kaikilla on hauskaa, myös 2,5 tuntia sitten Ruotsin-risteilyltä palanneilla sankareilla, jotka kaikki kertovat omia versioitaan erään kaverin eilisistä myllyistä Djurgården- kannattajan kanssa. Puhe kääntyy lopuillaan oleviin EM-karsintoihin, ja Suomen pieniin, mutta elossa oleviin kisahaaveisiin. Sitten se sana tulee esille. Porto. Tämän jälkeen käydään pikainen sananvaihto E.T.:n ja J.A.:n kesken, joka meni suurin piirtein näin: Porto? - Oon menos. Kenen kanssa? -J.K.:n. Lennot? -On. Paljon? -35€ menopaluu. Messis. Se oli menoa sitten. Seuraavana aamuna oli ryanair.se auki hieman ennen silmiä. Lennot tuli maksettua, mutta tässä vaiheessa tarinan kertojalla ei ollut vielä mitään hajua sellaisista pikkudetaljeista kuin kuten miten Skavstaan edes pääsee Tukholmasta tai missä Portossa yövytään. Kuningasidean ja sen toteuttamishetken välisen kuukauden välissä niin matkustus- kuin majoituspalaset loksahtivat kohdilleen ja hiukan lisälutuuriakin oli melko kiivastahtiseen reissuun saatu mahdutettua. 19.11, 0815. Viking Linen Turun terminaali. Vajaa tunti laivan lähtöön. Väsynyt ja epätodellinen olo. 0900 laivassa. Brenkkua saatava. Tax free aukeaa 10.00. Mitä vittua nyt taas? Armoton kolotus brenkkuhampaassa. Pakko mennä laivan humppahelvettin ensipuraisulle. Kahden euron lisämaksusta sai ison stoben kylkeen 6 senttiä jekkua, mikä jottei. Kello lyö 10. Bisselavat kantoon. Elämä voittaa, parin tunnin takaisesta väsymyksestä ei näy merkkejä. Käytävällä tuli vastaan yksi jo terminaalissa nähdyistä Portoon lähtijöistä, joka kohteliaasti johdatti meidät muiden Porton valtaajien seuraan (”löytyi jotain Tepsihomoja”). Nopeat esittelyt ja lisää brenkkua. Välillä pelkän huoneenlämpöisen bissen latkiminen alkoi tökkiä, joten jälleen piti ottaa suunnaksi humppahelvetti. Täällä ei meno kovin railakkaaksi yltynyt. Ehkä maanantain aamulaiva ei ole se kaikkein houkuttelevin. Tuntui että laivan jokainen alle 60-vuotias matkustaja oli Portoon matkaaja.. lukuun ottamatta muutamaa ruotsinsuomalaista maturea, jotka iskivät silmänsä erääseen helsinkiläisnuorukaiseen.. Noin 19.00 Ruotsin aikaa botski saapuu Tukholmaan. Muun Suomen edustajat J.K.:lla vahvistettuna lähtevät kohti Skavstaa, kun E.T. ja J.A. ottavat metron Hovetiin. Tarjolla siis Elitserienin kiekkomatsi Djurgården-HV71. Matsi alkoi samaan aikaan kun laiva oli satamassa, joten ensimmäinen erä oli lopuillaan, kun ostimme pakistanilais-(tjsp.)mieheltä mustan pörssin liput matsiin. Äijä luuli esittävänsä hyvänkin tarjouksen tarjotessaan 210 kruunun flaboja 10kruunun alennuksella. Suuremmitta ongelmitta lippujen hinta saatiin tingattua 100kruunuun per kappale. Turvatarkastuksia ei suoritettu ollenkaan. Keltaliivit eivät jaksaneet kiinnostua ollenkaan, vaikka urheilukassi olalla sisälle halliin astuttiin. Eipä siinä mitään, hetki hukassa ja sitten kapuaminen Fabrikenin johtamaan Djurgårdsklackeniin. Katsomossa lojuneista foliolipuista ja muovin paloista oli pääteltävissä, että ottelun alussa oli jonkinlainen koreografia ollut. Toinen erä alkoi vieraiden johtaessa 1-3, mutta komeasti kajahtivat chäntit silti, ja volyymit kohosivat entisestään kotijoukkueen tultua maalin päähän. Huippu saavutettiin kun DIF haki ylivoimalla tasoitusmaalia. Tilanne kuitenkin raukesi, kun HV:n suomalaishyökkääjä Jukka Voutilainen viimeisteli hattutemppunsa halvalla tavalla. Purkukiekko pomppasi päädystä maalin eteen ja maalivahdin suojien kautta maaliin. Toisessa päädyssä ollut noin 25-henkinen jönköpingläisporukka riemuitsi, mutta varsin hillitysti. Tästä maalista kotijoukkue ei toipunut ja toinen erä päätettiin numeroissa 2-6? Kolmannessa erässä sama meno jatkui, niin kentällä kuin katsomossakin. 2-8-maalia seurannut ”Om du älskar Djurgår’n stå upp” nostatti sivukatsomoidenkin porukkaa kiitettävällä prosentilla. Viitisen minuuttia ennen loppua päätettiin, että tämä on nyt nähty ja todettiin samalla, että viimeinen juna Nyköpingiin lähtee 25 minuutin päästä. Metroasemalla oli ensimmäinen paniikki lähellä. Taulu kertoo metron tulevan 5 minuutin päästä. Junan lähtöön silloin vartti. Metro saapuu lopulta ja olemme T-Centralenissa 8 minuuttia ennen junan lähtöä. Mistäs liput mahtaisi saada? Paikallinen neuvoo kysymään yläkerrasta. Yläkerrassa potentiaalisen lipunmyyntikassan neitin opastaa alakertaan Pressbyråniin. Takaisin alas. Junan lähtöön 5 min. Jonossa ei onneksi ole kuin yksi kaunis neitokainen pussinuuskaostoksilla. 115 kruunun junaliput taskuun ja raide 10 löytyy 2 minuuttia ennen junan lähtöä. Junassa kaivetaan esiin vähintäänkin ansaitut bisset. Kanssamatkustajat jakavat kysyviä katseita kun J.A:n kännykästä alkaa pauhata Perkeleen Göteborg. Äärimmäisen näppärä juomapelibiisi. :peukku: Musiikillinen riemu päättyy kuitenkin lyhyeen kun bisset kaatuvat puhelimen päälle. Ensimmäistä kertaa reissun aikana spekuloidaan nukkumisella. Brenkun ylivoima vie kuitenkin mielenkiinnon, eikä ajatus aseman ohi nukkumisestakaan houkuta. Bissessä uitetun kännykän herätyskello ei saa luottamuslauseita. Nyt ollaan jo Nyköpingissä. Menomatka voiton puolella, vielä pitäisi kenttä löytää. E.T.:n matkan aikana puhki kuluttama hokema ”asioilla on tapana järjestyä” osoittaa jälleen todenmukaisuutensa: noin 20 sekuntia junasta nousun jälkeen paikalle kurvaa lentokentän symbolilla varustettu bussi. Lentokentällä vielä muutama tunti brenkkua ja spämmikornerista rapoa erinäisille foorumeille. Nälkäkin alkaa olla. Yhdellä patongilla ollaan tähän asti eletty. Skavsta osoittaa, että lentokentän koolla ja sijainnilla ei ole vaikutusta hintoihin. Sämpylästä veloitetaan 55 kruunua, joka paljastuu vastaamaan 6,3 euroa. Onneksi oli sentään aika hyvää. Tässä vaiheessa alkaa väsymys saada otetta ja tuoleista kootaan sängynkorvikkeet. Itse en moisessa saa nukuttua kuin tunnin. Muut vetelevät hirsiä optimaalisen ajan ja heräävät kymmenisen minuuttia ennen turvatarkistusten alkua. Jäljelle jääneet bisset jemmataan pusikkoon kentän pihalle. Turvatarkastusten takana odotti kaamea yllätys. Ilmeisesti edellisen puolen vahtimestari oli raportoinut suomalaisten viinanhimosta ja baareissa ei tarjoiltu mitään kahvia väkevämpää. Ehkä ihan positiivista. Koneessa. Hieman ennakko-odotuksista poiketen näyttää siltä, että Portugaliin todella päästään. Väsymyksestä ja laskuhumalasta huolimatta havaintokyky toimii: jalkatilaa naurettavan vähän eikä selkänojaa ei saa säädyttyä nukkumista helpottavaan asentoon. Kapteeni kertoo, että lähtö viivästyy 1h 45min. Helvetin hienoa. Yksikoneen lentoemoista on ihan tajuttoman hyvän näköinen. Hinnat yhä pilvissä. Vesipullon hintalapussa lukee 2,5€. Näillä mennään. Koneessa saa sentään pari tuntia nukuttua. Porton lentokenttä on moderni ja hieno. Viisi euroa kustantavat metron päiväliput saadaan hankittua helposti. Parinkymmenen minuutin metromatka maaseudun läpi ja Trindadessa pois, vaihto keltaiseen linjaan, yksi pysäkin väli ja Aliadoksella pois. Asemalta maan pinnalle ja nollat tauluun. Mikä helvetti tämä on? Edessä seisoo noin 80-metrinen, vihreä metallihärveli. Ilmeisesti tämä on nyt sitten se maailman suurin joulukuusi. Sitten etsimään hotellia. Osoittautuu hankalaksi. Ihan tässä jossain sen pitäisi olla. Pari korttelia sukkuloidaan. Vittu, meidän hotellia ei edes ole. Lopulta sitten havaitaan noin kolmen kerroksen korkuinen, ”Pensao dos Aliados”-kyltti, noin 15 metriä metroasemalta.. So much for the havaintokyky. Vitoskerroksesta saadaan ihan odotusten mukainen huone. Lämpimän veden puuttuminen toki oli vähän negatiivista. Tässä vaiheessa oltiin yhtä mieltä siitä, että safka voisi tehdä hyvää. Läheiseltä ravintolakadulta valitaan summanmutikassa joku paikka vaan. Ensitutustuminen Super Bockin kanssa. Ihan mukavaa kamaa, ja hintakin kohdallaan: 1,5€/stobe. Ruokakin varsin edukasta. Kaksi kyljystä ranskalaisilla ja riisillä irtoaa kuuteen ja puoleen euroon. Aika passeli hinta siihen nähden mitä Ruotsissa joutui pulittamaan. Syönnin jälkeen palasimme hotellille miettimään seuraavaa siirtoa. Yksimielisellä päätöksellä lähdettiin etsimään olutkauppaa. Projektista tuli yllättävän hankala. Vuosikertaportviinejä ja – viskejä myytiin joka ainoassa kojussa, mutta olutta ei tahtonut löytyä mistään. Huomisia voitonjuhlia silmällä pitäen hankitaan samppanjapullokin, josta kauppias kehtasi veloittaa 1,65 euroa. Noin kahdeskymmenes kerta sanoo kuitenkin väliaikaisesti toden. Huvittavaa sinänsä, että heti kun kauppa pitänyt nuorimies tunnisti Suomi-aiheiset kaulahuivimme, hän sanaakaan sanomatta osoitti mistä oluet löytyy. Monipakkauksia ei kuitenkaan ole tarjolla, joten 60snt/kpl makseneita tölkkejä muutamat mieheen messiin ja takaisin kohti hotellia odottelemaan sateen loppumista. Sateen aikana on hämärä laskeutunut Porton ylle, ja joulukuusen noin 28 miljardia ledivaloa syttyneet ja kaiuttimet pakkosyöttävät joululauluja katkeamatta. Nyt koitettiin onnea keskustan toiselta puolelta, paremmalla menestyksellä. Kaksi 10-packia Super Bockia ja 2 litran Fanta mukaan ja kymmenen euron setelistä jotain hiluja takaisin. Sitten kaupungintalon pihalle näitä tuhoamaan. Samoille tonteille saapuu paikallista nuorisoa, hassuheinää eväänään, polttavat jointin mieheen ja poistuvat paikalta autolla. Koko matkan kestäneet kuurosateet alkavat jälleen, joten edes on paluu hotellille takkeja hakemaan. Tässä rytäkässä huoneen avain unohtuu sisälle. Eipä muuta kuin nolona respaan kertomaan tilanne ja toivoen, että korvaukset jäävät kaksinumeroiksi. Respan neiti kuitenkin vain pyytää huoneen numeron ja kertoo, että avain on noudettavissa kun palaatte takaisin. Vahva :peukku: tästä. Tässä vaiheessa otettiin ensimmäistä kertaa suunta joen toiselle puolelle. Visiitti oli kuitenkin äärimmäisen lyhyt kun sillalla ollessamme alkoi jostain kymmeniä metrejä alempaa kuulua ”Oi Suomi on” - chänttiä. Pieni ihmettely että mistä tämä kuuluu ja sitten ääntä kohti. Kymmenisen minuuttia ja kolmisen sataa porrasta myöhemmin jokirannasta sitten löytyy useamman kymmentä henkeä käsittävä suomalaisjoukko, joka oli ottanut haltuunsa FC Porton ultrien baarin. Tässä sitten vietettiin loppuilta Suomichänttejä ja älyttömän halpaa (ja isoina annoksina myytyä) viinaa vedellen. Siitä sitten ikäjärjestyksessä nuorimmasta vanhimpaan hyydyttiin, ja vetäydyttiin yksitellen hotellille valmistautumaan huomiseen suureen päivään. Itse kotiudun siinä puoli kahden aikaan. Tannenbaum popittaa edelleen Oi jouluyötä vittumaisella volyymillä. E.T oli meistä ainut, joka heräsi kello 12 päättyvälle aamiaiselle. Eipä muut mitään missanneet. Tarjolla oli sämpylöitä, pullaa ja muroja.. Murotkin ovat aika kurjaa syötävää ilman maitoa, joten yhden leivän ja mehulasin jälkeen palasin ylös ja kun muiden kisakunto vaikutti siltä, että eivät ole nousemassa pariin tuntiin, niin vedin myös itse vielä peiton korviin. Kahden maissa sitten todettiin että pakko tässä on kerätä itsensä kokoon iltaa varten. Nopeat puhelut aamulla kaupunkiin saapuneille Sissiryhmän jampoille ja kyselyt suunnitelmista. Kaverit kertovat ottavansa hotellilla lepiä tunnin pari ennen liikkeelle lähtöä. Päätämme käydä syömässä tätä odotellessa. Paluulennon liputkin pitäisi käydä tulostamassa, Lähistöltä löytyy kuitenkin nettikahvila, jossa homma hoituu vaivatta. Ravitsemusliike löytyi jälleen samalta kadulta. Tällä kertaa päätettiin vetää paikallista perinnesafkaa, francesinhaa, en oikein osaa selittää kyseinen paketti sisältää, (jotain makkaroita siinä oli kahden rasvaisen lätyn välissä), tai millä tavalla valmistetaan, tältä se kuitenkin näyttää. Leivät naamaan, SR:n jampat mukaan ja rantaan etsimään kokoontumisajopaikkaa. Jäljitys onnistuu samalla tavalla kuin eilen. Ryan’s:in edusta on aivan sinivalkoinen. Lähes heti paikalle saavuttuamme lähtee suomalaiskolonna kulkemaan kohti Trindaden metroasemaa. Porto seisahtuu 700 sinivalkoisen marssiessa kaduilla laulut raikuen. Matka oli kohtalaisen pitkä ja tuntui olevan pelkkää ylämäkeä. Hiki virtasi melko vuolaasti kun asemalle saavuttiin. Asemalle tajuton meteli, kun nyt oltiin suljetussa tilassa, eikä ääni karannut taivaan tuuliin. Useat paikalliset lapsiperheet muuttavat kurssiaan 180 astetta nähdessään minkälaista seuraa olisi seuraavissa metroissa tarjolla. Metrot olivat varsin täyteen pakattuja, olihan tapahtumapaikalle tulossa noin 50 000 ihmistä lisäksemme. Lopulta suomalaiset jakautuvat ainakin kolmeen metroon. Olimme itse siis kolmannessa, taisi vielä neljännessäkin suomalaisia olla. Ei tullut kylmä täälläkään. Dragaon pysäkillä poliisi sitten varastaa show’n. Kaikkia siniseen tai valkoiseen pukeutuneita seisotetaan asemalla kaikilta tarkistetaan metrolippu. Huhu kertoo, että jollekin pummilla matkustaneelle olisi kirjoitettu 85 euron sakko, tiedä sitten. Ensimmäistä kertaa koko reissun aikana joku on edes vähän alusta kiinnostunut metrolipuista. Lopulta jengiä aletaan kymmenen erissä laskea poliisirintaman läpi. Taisi joku kuulla poliisin kertoneen, että halusivat vain hajottaa porukan. Stadionin pihalta ostetaan Portugal- Finlandia- matsihuivit. Näppärä keksintö nämä. 10 vuoteen ei ole tullut tehtyä ulkomaan matkaa, ilman että jokin kaulaliina olisi tarttunut mukaan. Stadion on upea ja moderni. Sisällä käy Skavstat. Olutta ei ole tarjolla kuin alkoholittomana. Joku UEFAn kielto taitaa olla tässä takana. Mieli rohkaistaan ja jano sammutetaan vedellä. Käyhän se näköjään näinkin. Paikkoja katsomosta etsimään. Pieni pelko nousee, kun n. 8 rivillä istuu kaksi vanhempaa naisihmistä sen näköisinä, ettei heillä oli pienintäkään aikomusta ymmärtää ihmisten halua seistä jalkapallo-ottelussa, saati luopua paikasta jonka omistus heille on lipussa myönnetty. Konflikti purkautuu kuitenkin rauhanomaisesti. Matsin alku lähenee ja jännitys nousee. Kentällä on jo jos jonkinlaista ohjelmaa. Joku janari pakottaa mikrofonin avulla kotiyleisön mukaan ”portugal, portugal”-komppiin. Äärimmäisen rasittavaa ja epälutuurellia. Paikallinen Idolsvitonen käy laulaa luikauttamassa jonkun tylsän renkutuksen. Kun 5-13- vuotiaiden neitojen tanssiesityskin on saatu pois päiväjärjestyksestä. saapuvat joukkueet viimein kentälle tusina joulupukkeja seuranaan. Suomen kansallislaulun tilalle kuullaan Viron vastaava. Purnausta. Matsi alkaa. Kannatus vastaa odotuksia. Alaosan nk. lutuurijampat vetävät chanttia, kun yläkerran perustuulipukuosasto terrorisoi tätä vetämällä milloin suomiklapklapia, milloin ”Suomi tekee kohta maalin” -biisiä päälle. Kotiyleisö vaisu. ”Oo, Portugal alé” lähti kerran hyvällä voimalla, muutoin oli vaikea saada edes peruskomppia käyntiin ilman mikkimiehen käskyä. Peli kentällä vastaa odotuksia. Portugali vyöryy ja Suomi sinnittelee. Kerran stadion räjähti Pepen viedessä pallon Suomen maaliin, sääntöjen vastaisesti kuitenkin. 0-0 pysyy sitkeästi taululla. Kotiyleisö ei missään vaiheessa saanut arvostustani, mutta kiukku nousi todenteolla pintaan 67. minuutilla, kun Kuningas vaihdettiin kentältä pois. Lusitaanit kehtasivat viheltää. Eikö tälle kansalle ole mikään pyhää? 75. minuutilla Suomi tekee viimeisen vaihtonsa. Kolkka pois, Johansson sisään. Kuqi ei ole kentällä. Tässä vaiheessa arvasin, että kisapaikkaa ei tule. Suomi saa vielä loppuhetkillä paikkansa räjäyttää sinivalkoisen osan Bancada Nortea, mutta Kallio ja Forssell, joille parhaat paikat siunaantuivat, eivät osu maalin kohdalle. Tässä vaiheessa alkaa usko mennä muiltakin ja bangereita lentää kentälle. Pari minuuttia lisäaikaa ja good night, Bluewhite. Loppuvihellyksen jälkeen helvetin tyhjä olo. Tässä vaiheessa ei edes tajua kuinka lähellä se oli, vaikka surullisen kuuluisa ”paidaton janari” noin 38 000 kertaa jälkimmäisen 45-minuuttisen aika raportoikin Suomen kisapaikan olevan yhden maalin päässä. Mitäs tässä sitten, stadionilta pois ja pyrkimään metroon, jonne on taas samat 50 000 halukasta. Homma todetaan älyttömäksi ja päätetään ottaa varikkopysähdys lähimpään juottolaan. ”Tyhjä olo, täysi pää” jne. Baarissa mielenkiintoinen systeemi, ensin maksetaan oven suussa olevalle kassalle, jonka jälkeen kuittia vastaan sai stoben toiselta tiskiltä. Ko. mestassa suoritettiin sitten ruokailutkin. Tähän päivään mennessä ei ole selvinnyt, miten siihen lihamäärään (max. 30g) oli mahdutettu niin paljon rasvaa. Pelkästään lautaselle jäi helposti 1,5 ruokalusikallista. Pikkuhiljaa siten alettiin sitten siirtyä kohti jo hiljentynyttä Dragaon asemaa, suuntana eilisiltana hyväksi havaittu rantabaari. Tällä kertaa meno huomattavasti rauhallisempaa, lukuun ottamatta erästä jamppaa, josta 3 litran vodka-red bullia ottivat selkävoiton. Ei taida koko ribeiran alueella olla yhtään tuolia, jonka kanssa jamppa ei olisi myllyttänyt. Noh, seurueensa huomioi tilanteen ja talutti hänet hotellille. Sissiryhmän kehäraakit, luovuttivat jossain vaiheessa, mutta Nuoriso päätti jäädä vielä litralle caipiroscaa. Pikaiset puinnit vielä paikallisten kanssa ja viiden aikaan taksia etsimään. Noin 1,5 kilometrin taksimatka kustantaa 3,5 euroa tippeineen. Onko tässä maassa oikeasti mikään kallista? Paitsi tietysti pummilla matkustamisesta kiinni jääminen. Puoli kuudelta hotellissa. 4,5 tunnin päästä paluulento ilmassa.. Reilun kahden tunnin yöunet ja sitten lentokentälle. Jostain täysin yliluonnollisesta syystä onnistumme heräämään ja olemme kentällä jopa melko hyvissä ajoin. Paikalle lipuu toinen toistaan freesimpänä ilmeisesti yhtä(!) lukuun ottamatta kaikki sinivalkoiset, joiden tähän koneeseen piti ehtiä. Koneessa jälleen sama superhotti lentoemo \o/ Väsymys on ylivoimainen ja pitkä siivu lennosta sujuu nukkuessa. Skavstassa jännittävät hetket, onko ma-ti yönä jemmatut brenut vielä tallessa. Ovat! Elämä voittaa, ties monettako kertaa kuluneen reissun aikana. Bussia juna-asemalle saa odottaa melko kauan. Bussissa todetaan, ettei kukaan tiedä missä kohtaa pois pitäisi jäädä. Kuin ihmeen kaupalla J.A.n haukansilmät erottavat jotain kiskoilta näyttävää. Tämä riittää, bussista ulos ja asema löytyy helposti. Lipunmyyntipistettä ei näy missään. Tyydytään ostamaan liput junasta. Tällä kertaa hinnaksi tulee 165 kruunua. Tukholmassa sitten nopea syönti Burger Kingissä ja joka ateriasta 5 kruunua AIK:lle. Tukholmalaisneidit edelleen ihan älyttömän kauniita. Vahvasta yrityksestä huolimatta yhtäkään ei saada mukaan laivalle. Nyt.. (ketä tässä kusetetaan) Taas kävi näin. Paluulaivamatka sujuu kohtalaisen rauhallisesti. Yökerhossa oli välikohtaus kehitteillä joiden Hammarby-jätkien kanssa,Mutta aika nopeasti tämäkin tilanne purkautui. Pikku hiljaa alkaa tajuta kuinka oikeassa matsin paidaton idiootti oli. Yksi maali. Niinpä. Puoli kasilta taas Suomessa. Paikalle saadaan hankittua kuski heittämään viimeisistä 96 tunnista noin 15 nukkuneet kansalaiset kotiin. Kokonaisuutena reissu oli hieno kokemus. Ensimmäinen matka maajengin perässä tarinan päähenkilöille, mutta ei suinkaan viimeinen. Viimeistään Saksassa taas mukana! Mitä Portoon tulee, niin kaupunki ansaitsee varauksettoman ja vilpittömän :peukun: Eiköhän sinnekin tule joskus palattua. << takaisin |
|
|
 |
|
 |
